Web 2.0 on termi, jota käytetään kuvaamaan webin käyttöä. Sille ei kuitenkaan löydy yksiselitteistä määritelmää, mutta sitä voi kuitenkin kuvailla. Siinä, missä nettiä pystyi alunperin ainoastaan selaamaan, web 2.0 mahdollisti muutakin, kuten esimerkiksi sisältöön vaikuttamisen, oman sisällön lisäämisen.
Web 2.0:aan yhdistetään yleensä sosiaalisuus, jota ei ennen kyseistä konseptia käytännössä ollut, ainakaan netissä. Lisäksi se mahdollistaa toiminnallisemmat, www-pohjaiset sovellukset.
Web 2.0:n teknologiaa ja periaatteita
On ajateltu, että nettisivustoa voidaan pitää Web 2.0 -teknologioita käyttävänä, mikäli sivusto on luotu käyttämällä tiettyjä tekniikoita. Näihin kuuluvat mm. Java Web Start, CSS-taitto ja XHTML, Ajax, Flash jne. Lisäksi on ajateltu, että sivustolla on jokin some-verkostoitumisen näkökulma. Lisäksi sivustolla tulisi olla selkeä ja kuvaava URL-osoite.
Näiden periaatteiden mukaan sivuston tulisi toimia siten, että sillä data liikkuu sekä sisään että ulos. Sivuston käyttäjien tulisi pystyä myös omistamaan oman ainestonsa. Toisinsanoen omaa sisältöä tulisi voida pystyä tallentamaan itselleen ja näin myös käyttämään sitä muualla.
Ja mikä tärkeintä, sisällön tulisi olla täysin www-pohjaista. Sisältöä tulisi siis pystyä selaamaan suoraan selaimella, ilman ulkopuolisen ohjelmien asentamista.
Nämä periaatteet ovat kuitenkin kiisteltyjä ja osa on eri mieltä siitä, mikä määrittelee Web 2.0:n.
Web-pohjaisuus
Web 2.0 -sivustot toimivat suoraan selaimessa. Ideana on helppo pääsy sivustolle sekä se, että sille pystyy lähettämään omaa dataa helposti. Hyvänä esimerkkinä Google Docs, joka mahdollistaa sisällön muokkaamisen yksin ja yhdessä. Tässä tulee mukaan myös sosiaalisuus, sillä dokumentteja pystyy muokkaamaan esimerkiksi tiimin kesken. Kaikki tiimin jäsenet kirjautuvat sisään ja kaikki muokkausluvan saaneet pystyvät muokkamaan yhteistä dokumenttia. Myös laskentataulukoiden muokkaus Google Sheetsin kautta mahdollistaa esimerkiksi työyhteisön yhteisen dokumentoinnin.
Web-pohjaisuus ilmenee selkeästi esimerkiksi sosiaalisissa medioissa. Esimerkkinä Facebook, jota käyttäjä selaa selaimellaan (nykyään on yleistynyt myös mobiilisovelluksen käyttö). Sisältöä pystyy selaamaan, mutta sille pystyy myös lisäämään omaa sisältöä. Oma sisältö pystytään myös tallentamaan ja käyttämään muualla. Sama koskee muitakin someja, kuten Instagramia.
Tällaisissa sivustoissa olennaista on se, että kaikki sen käyttäjät ovat ikään kuin samalla viivalla, tasavertaisina. Tällä tarkoitetaan, että esimerkiksi somen käyttäjät pystyvät kaikki lisäämään sisältöä samaan tapaan. Toki tällaisille alustoille saatetaan lisätä myös tiettyjä maksullisia lisätoimintoja, mutta perusperiaate on sama. Ajatuksena on, että käyttäjät pääsevät web 2.0 -sivuston pariin ainakin aluksi ilmaiseksi, oli myöhemmin tarjolla maksullisia ominaisuuksia tai ei. Arvostelusivustot ovat käytännössä web 2.0 -sivustoja, mikäli niihin pystyy lisäämään omia arvosteluja ja kokemuksia. Jos haluat, löydät esimerkiksi kaikki suomenkieliset nettikasinot samalla sivulla, esiteltynä, sisältäen myös muiden pelaajien kokemuksia.
Web 2.0 -sivuston käyttäjät pystyvät tasavertaisesti myös luokittelemaan lisäämäänsä sisältöä. Tämä toteutuu nykyään esimerkiksi tägäämällä tai linkittämällä. Muut saman sivuston käyttäjät löytävät sisällön kyseisten luokittelujen avulla. Ja jos mietitään sivuston omistajaa, myös hän pysty osallistumaan esimerkiksi kommentoimalla muiden lisäämää sisältöä. Web 2.0 -sivustojen sisältö voi olla joko osittain tai kokonaan sen käyttäjiensä luomaa. Esimerkkinä YouTube, jossa palvelun käyttäjät luovat kaiken sen sisällön.
Web 2.0:aa voisi tarkastella vieläkin lähemmin, mutta kuten alussa totesimme, sille ei löydy yksiselitteistä ja lyhyttä kuvausta. Niinpä asia herättää helposti keskustelua ja mietintää siitä, mitä kyseiseen konseptiin kuuluu.
Haittapuolia
Kuten missä tahansa muussakin, myös tähän ilmiöön kuuluu tiettyjä haittapuolia. Koska Web 2.0 mahdollistaa sisällön lisäämisen sen käyttäjien toimesta, voi tähän liittyä valitettavasti myös haitallista käyttöä. Tämä voi ilmetä esimerkiksi valheellisen tiedon levittämisenä, häiriköimisenä tai kiusaamisena.
Haittapuolena sivuston käyttäjien on käytännössä mahdollista jakaa myös muiden käyttäjien sisältöä ilman lupaa. Tästä esimerkkinä YouTube, jossa on jaettu ilman lupaa jopa kokonaisia elokuvia tai TV-sarjoja. Näin toimimalla rikotaan tekijänoikeuslakia.
Mikäli jonkin Web 2.0 -sivuston sisällöntuottaja kokee esimerkiksi kiusaamista, saattaa tämä aiheuttaa myös sitä, että sisältöä ei haluta enää luoda. Tämä on valitettava nykyajan ilmiö. Kuitenkin, mikäli esimerkiksi kunnianloukkauksia tai muita rikoksen tunnusmerkkejä täyttävää toimintaa tapahtuu, tekijän henkilöllisyys on mahdollista saada selville.
Vaikka haittapuolia onkin, Web 2.0 mahdollistaa käyttäjilleen vuorovaikutuksellia kokemuksia. Käytännössä jokaisella netin käyttäjällä on mahdollisuus lisätä sisältöä nettiin.
